LOUIS ARMSTRONG

LOUIS ARMSTRONG

Vuonna 1901 New Orleansissa Yhdysvaltojen Louisianassa syntynyt ja vuonna 1971 New Yorkissa kuollut Louis Armstrong, lempinimeltään Satchel Mouthista lyhennetty Satchmo, oli trumpetinsoittaja ja eräs jazzin koko historian vaikutusvaltaisimmista artisteista. Vaikka Louis Armstrongin väitetään usein syntyneen vuonna 1900, monet asiakirjat kuten kastamistilastot osoittavat, että hänen syntymävuotensa olisi todellisuudessa 1901. Armstrong eli hyvin köyhissä olosuhteissa Louisianan New Orleansissa, kun jazz on vielä hyvin nuori musiikkilaji.

Nuoruusvuodet ja King Oliverin vaikutus

Louis Armstrong työskenteli lapsena erilaisissa hanttihommissa ja lauloi poikien kuorossa. Vuonna 1913 hänet lähetettiin värillisille tarkoitettuun lastenkotiin nuorena tehtyjen rikosten johdosta. Siellä hän opetteli soittamaan kornettia laitoksen yhtyeessä, ja musiikista muodostui pian hänen intohimonsa. Hän teki elääkseen fyysisiä töitä ja koetti löytää paikkaansa muusikkopiireistä New Orleansissa.

Teini-ikäisenä Armstrong oppi musisoimaan kuuntelemalla jazzin tuon ajan pioneeriartisteja, joihin kuului esimerkiksi New Orleansin eräs tunnetuimmista kornetinsoittajista Joe ”King” Oliver. Oliver opetti häntä soittamaan kornettia. Armstrong kehittyikin hyvin nopeasti ja soitti marssi- ja jazzyhtyeissä, kuten Storyvillen liveyhtyeessä, joka soitti Oliverin tyylistä musiikkia.

Armstrong oppi niin taidokkaaksi, että hän korvasi Chicagoon muuttaneen Oliverin kuuluisassa Kid Oryn orkesterissa vuoden 1918 aikoihin, ja 1920-luvun alkupuolella hän soitti Mississipin jokilaivojen tanssiorkestereissa. Hän alkoi nousta maineikkaaksi artistiksi vuonna 1922, kun häntä pyydettiin soittamaan toista kornettia Chicagon johtavaan Oliver’s Creole Jazz Band -yhtyeeseen, joka kuvasti parhaiten varhaisen vaiheen New Orleansin ensemble-tyylisiä orkestereita, ja johon kuului todella taidokkaita muusikkoja, kuten veljekset Johnny ja Baby Dodds sekä pianisti Lil Hardin, jonka kanssa Armstrong meni naimisiin vuonna 1924.

Nuori Armstrong tuli kuuluisaksi nerokkaista ykkös- ja kakkoskornetin musisoinneistaan, kornettiduetoistaan Oliverin kanssa sekä omista sooloistaan. Hän nauhoitti ensimmäiset soolonsa Oliverin yhtyeen jäsenenä itsensä ja vaimonsa Lil Armstrongin säveltämien kappaleiden muodossa. Näitä ensimmäisiä soolokappaleita olivat esimerkiksi Chimes Blues ja Tears.

Taiturimainen soittaja

New Yorkiin ja takaisin Chicagoon

Vaimonsa kannustamana Armstrong lopetti Oliverin yhtyeessä hakeakseen suurempaa kuuluisuutta. Hän soitti vuoden ajan New Yorkissa Fletcher Hendersonin yhtyeessä sekä monien muiden kanssa useilla levytyksillä ennen paluutaan takaisin Chicagoon, jossa hän soitti suurien orkestereiden kanssa. Chicagossa Armstrong loi tärkeimmän varhaisen tuotantonsa, Armstrong Hot Five ja Hot Seven -äänitteet vuosien 1925-1928 aikana. Näiden levyjen myötä Armstrong nousi ensimmäisenä suuren sooloesiintyjän asemaan jazzin saralla.

Tässä vaiheessa New Orleansin ensembletyyli ei enää kyennyt sisältämään hänen räjähtävää tyyliään, koska se salli vain vähän soolomahdollisuuksia. Hän jatkoi etenemistään Hotter Than Thatin, Struttin’ With Some Barbecuen ja Wild Man Bluesin kaltaisten mestariteosten jalanjäljissä, mutta hylkäsi tyyliin suurelta osin saatuaan soittokumppanikseen pianisti Earl Hinesin. Tuolloin Armstrong oli siirtynyt soittamaan trumpettia, ja hänen tekniikkansa oli ylivoimainen muihin kanssasoittajiin verrattuna.

Taiturimainen soittaja

Louis Armstrongin äärettömän vetoava rytmitaju yhdistettynä hämmästyttävään tekniikkaan, sivistyneeseen ja uskaliaaseen harmoniatajuun, hyökkäävään ilmaisukykyyn, hänen sointuväriinsä ja äänensävyn muuttamiskykyynsä, lahjakkuuteensa luoda eloisia melodioita, dramaattisiin ja usein monimutkaisiin soolorakenteisiinsa, valtavaan musiikilliseen energiaansa ja nerokkuuteen tekivät hänen levyistään suuria innovaation lähteitä jazzin saralla.

Louis Armstrongista oli kehittynyt kuuluisa muusikko vuoteen 1929 mennessä, jolloin hän muutti Chicagosta New Yorkiin ja esiintyi Hot Chocolates -teatterirevyyssä. Armstrong kiersi esiintymässä Amerikassa ja Euroopassa soolotrumpetistina suurten orkestereiden kanssa. Vuodesta 1935 alkaen Armstrongin orkesterina soitti useiden vuosien ajan Luis Russellin orkesteri.

Näiden vuosien aikana Armstrong hylkäsi usein bluesiin perustuneen alkuperäismateriaalinsa varhaisilta vuosiltaa ja siirtyi Duke Ellingtonin ja Irving Berlinin kaltaisten huomattavien säveltäjien kappaleisiin. Tämän uuden repertuaarin myös syntyi hänen uusi yksinkertaistetumpi tyylinsä, kun hän muotoili melodiapohjaisia kiertoilmaisuja ja variaatioita sekä sointumuutoksiin perustuvia improvisaatioita näistä kappaleista.

Monipuolinen viihdyttäjä

Merkittävä vaikuttaja jazzmusiikissa

Armstrongin soittamiselle oli ominaista voimakkaan kolmimuunteinen rytmi, minkä lisäksi hän myös monesti muunteli nuottien painotusta, minkä ansiosta kuulija saattoi kokea musiikin liikkuvan häntä kohti tai poispäin. Nuottien lopuissa Armstrong käytti usein vibratoa, ja hän saattoi sijoittaa nuotit tarkoituksellisesti ennen tai jälkeen iskua, varsinkin uransa myöhemmässä vaiheessa.

Välittömästi tunnistettavalla äänellään Armstrong oli myös hyvin vaikutusvaltainen laulaja esittäessään loistavaa taituruutta improvisoijana, venyttämällä laulun sanoituksia ja melodiaa ilmaisun monipuolistamiseksi. Hän oli myös erittäin taidokas scat-laulaja, joka oli tunnettu karismaattisesta lavaesiintymisestään ja äänestää lähes yhtä hyvin trumpetin soittotaidostaan.

Armstrongin vaikutus ulottuu kauas jazzin ulkopuolelle. Uransa ehtoopuoleen mennessä 1960-luvun lopulla häntä pidettiin yleisellä tasolla suurena vaikuttajana koko populaarimusiikin saralla. Armstrong oli ensimmäisiä todella suosittuja afroamerikkalaisia esiintyjiä, jotka onnistuivat saavuttamaan laajaa suosiota tuohon aikaan rodullisesti jakautuneissa Yhdysvalloissa.

Monipuolinen viihdyttäjä

Armstrongin laajasta ja monipuolisesta tuotannosta on vaikea valita suosikkia. Varmasti eräs hänen tunnetuimmista kappaleistaan on What a Wonderful World, joka on minulle elokuvien ystävänä tuttu Hyvää huomenta, Vietnam -elokuvasta. Louis Armstrong teki tunnetuksi myös vangitsevan kauniin laulun St. James Infirmary Blues, josta käytetään myös nimitystä Gambler’s Song – uhkapelurin laulu. Uhkapelurin laulu sopii minulle mainiosti musiikiksi istuessani pelipöydässä kasinolla tai pelatessani Pokerstarsilla. Näiden lisäksi omiin suosikkeihini kuuluvat ainakin samannimisen musikaalin tunnussävelmä Hello Dolly ja Jeepers Creepers, joista jälkimmäinen on tuttu myös Frank Sinatran tulkitsemana.

Sen lisäksi, että Armstrong oli loistava trumpetisti, hän oli myös orkesterinjohtaja, laulaja, soolosoittaja, elokuvatähti ja koomikko. Eräs hänen merkittävimmistä ominaisuuksistaan oli hänen toistuvasti popmusiikin markkinoille esittelemänsä albumit, jotka naamioivat ohuesti autenttisen jazzin Armstrongin tarttuvan huumorin yhteyteen.

Suurimman merkityksen Armstrong teki kuitenkin itse jazzin kehitykseen, kun koko musiikkityyliä ei pidetty hänen uransa alkaessa juuri muuna kuin pienen piirin erikoisuutena. Hänen loistava havaintokykynsä, tekniikkansa ja kyvykkyytensä tunteen esittämiseen johti siihen, että Armstrongin vaikutuksesta jazz paitsi selviytyi, mutta myös kehittyi omaksi tärkeäksi taiteenlajikseen. Moni pitää häntä kaikkien aikojen merkittävimpänä jazzmuusikkona, joka määritteli sen, kuinka jazzia soitetaan.