Pysyykö blue hengissä tulevaisuuteen osa 1

Onko blues jo historiaa? Memphisissä järjestetyllä festivaalilla esiintyi kaikenikäisiä ja kaikkia kansallisuuksia esittäviä muusikoita, jotka antavat tähän varman vastauksen. On perjantai-iltapäivä Memphisissä ja olemme keskellä 32. vuosittaista kansainvälistä bluesfestivaalia legendaarisella Beale Streetillä sijaitsevassa grilliravintolassa, jossa 150 ihmistä odottaa muusikkoa nimeltään Redd Velvet. Olen kuullut, että häntä kannattaa odottaa, eikä lavalla ole kenties mitään tärkeämpää koko viikolla. Seuraan noin 40-vuotiaan mustan naisen kävelevän lavalle koruttomassa sinisessä mekossa. Hänen takanaan ei ole yhtyettä, eikä hänen kädessään ole instrumenttia. Lavalla on vain hän ja mikrofoni. Hän istuu ala. Osa yleisöstä jatkaa yhä keskustelua, ja Redd katsoo tiukasti ympäri huonetta antaen tietää, ettei hän aloita puhumista ennen kuin on hiljaista. Häntä katsomaan tullut joukko sihahtaa hiljentymisen merkiksi. Yleisö rauhoittuu. Tällä tavalla Redd on asettanut oman rimansa melko korkealle, jos vaadit kaikkia hiljentymään ennen kuin alat puhua, sinulla on parempi olla jotain sanottavaa.

Blues on lääkettä

”Blues on antipsykoottinen lääke, joka estää väkeäni menettämästä järkeään,” hän aloittaa. ”Kaikki alkoi vaikerruksesta ja tuskaisista äänistä, tämän kaiken orjuuden juurilta.” Hän laulaa välillä miehestä, joka kerää nimiä. Redd kertoo, että orjien yksinkertaisimmatkin laulut olivat salakielistä kommunikaatiota, että he pystyivät keskusteleman niin, etteivät heidän isäntänsä ymmärtäneet kuulemaansa. Eivätkä nuo viestit loppuneet orjuuden lopettamiseen. Redd laulaa otteita Jimmy Reedin klassikosta ”Big Boss Man”, ja kertoo Reedin saaneen ihmiset ostamaan levyjä, joilla hän kertoo asioita, jotka sanottuaan hänet olisi tapettu oikeassa maailmassa. Minä ja koko huone ymmärrämme nyt asian. Tämä on yhtä aikaa kirkkoa ja teatteria ja historiaa ja todistamista. Ja Redd on saanut meidät kaikki valtaansa. Ei ole mitään epäilystä siitä, että amerikkalaiset palvovat bluesia. Sen tarina on taltioitu huolellisesti ja rakastavasti St. Louisin National Blues Museumiin ja Mississipin Grammy Museumiin, jotka molemmat avattiin vuonna 2016 keväällä. Mutta näiden kahden instituution pelkkä olemassaolo herättää kysymyksen, onko blues nyt pelkästään menneisyyttä.

Grammy Museumin johtaja ja useiden bluesaiheisten kirjojen kirjoittaja Robert Satelli kertoo, että hän pelkää niin henkilökohtaisella kuin ammatillisella tasolla, että blues jää musiikkimuotona historiaan, kuten dixieland- ja big band -musiikki. Se ei tarkoita, että blues on kuolemassa. On vain olemassa niin pieni vähemmistö, joka harrastaa bluesia siten, että musiikkimuoto pystyisi kasvamaan ja kukoistamaan 2000-luvulla. Se ei ole Satellin mielestä musiikkimuoto, jolla on helppo ja valoisa tulevaisuus 2000-luvun Amerikassa.

Blues on voimissaan

Tämä ilta Beale Streetillä blues on hyvin voimissaan. Katu kuhisee ja musiikkia kuuluu joka suunnasta ja fanit hyppivät baareissa, joiden nimet ovat muotoa Rum Boogie Cafe, Miss Polly’s Soul City Cafe ja Wet Willie’s. Tarjolla on kaikkialla gumboa, uppopaistettua kanaa ja kylmää olutta. Ja juuri nyt joka paikassa Beale Streetillä on esiintymislavoja täynnä bluesia esittäviä miehiä ja naisia tekemässä omaa asiaansa.

Blues on voimissaan

Kaupunkiin on lentänyt yli 200 esiintyjää ympäri maailmaa kilpailemaan palkintopaketeista, jotka sisältävät rahaa, studioaikaa ja keikkoja tunnettuihin bluestapahtumiin. Tarjolla on mahdollisesti koko uran muuttavia palkintoja pienille yhtyeille. Kyseessä on totinen kilpailu. Eräänä iltana olen katsomassa Roharpo the Bluesmania, fedorahattuista vanhempaa mustaa miestä, jossa on Baton Rougen gospelin ja bluesin sukulaisuutta. Roharpo sanoo, että blues on hänelle henkinen asia. Bluesin tarkoitus on käsitellä asioita oman sisimpänsä kanssa. Kun bluesmies on käsitellyt tiettyjä asioita, hänen pitää kyetä esittämään ne seuraavalle henkilölle. Ja tämän henkilön pitää kyetä tuntemaan bluesmiehen hänelle esittämänsä asiat ja sanomaan ”tiedän tuon tunteen, olen ollut samassa tilanteessa”.