Rhythm and blues

Rhythm and blues, lyhemmin R&B, on termi, jolla kuvataan bluesista vaikutteita saanutta musiikkimuotoa, jota ovat esittäneet pääasiassa afrikkalais-amerikkalaiset laulajat 1930-luvulta alkaen. Termi rhythm and blues tuli käyttöön 1940-luvun loppupuolella, kun Billboard-lehti loi sille musiikillisen markkinointitermin. Vuonna 1949 tuolloinen Billboard-lehden toimittaja Jerry Wexler, josta tuli myöhemmin vaikutusvaltainen musiikkituottaja, loi kyseisen termin lehdelle käytettäväksi kuvaamaan afrikkalais-amerikkalaisten artistien esittämää suosittua musiikkia, joka yhdisteli bluesia ja jazzia.

Rhythm and bluesin historia

Termillä Rhythm and blues haluttiin korvata aiempi nimitys ”rotumusiikki”, jolla viitattiin yleisesti Yhdysvalloissa tuolloin afrikkalais-amerikkalaisten tekemään musiikkiin. Kun ”rotumusiikki” nähtiin rasistisena terminä, Billboard-lehti alkoi käyttää Wexlerin luomaa nimitystä rhythm and blues.

1950-luvulla R&B-musiikki liitettiin usein mustaan nuorisoon baareissa ja myöhäisillan klubeilla, ja sitä pidettiin jokseenkin sivistymättömämpänä musiikkityylinä verrattuna jazziin, jonka koettiin olevan sivistyneempi afrikkalais-amerikkalaisen musiikin ilmaisumuoto. Kun hip hop -musiikki alkoi tehdä nousuaan ja valtasi enemmän afrikkalais-amerikkalaisten sosiaalisia piirejä, R&B-musiikkia pidettiin usein pelkkinä rakkauslauluina.

1970-luvulle tultaessa R&B-käsitteen alle mahtuivat musiikin soulimmat ja funkimmat muodot. Nykyään R&B-termillä voidaan kuvata löysästi suurinta osaa afrikkalais-amerikkalaisesta urbaanista musiikista Yhdysvalloissa, vaikka soul ja funk voidaankin asettaa myös omiin kategorioihinsa.

Musiikin ominaispiirteet

Rhythm and bluesin nimen merkitys jakaantuu kahteen osaan, rytmiin ja bluesiin. Rytmi tulee musiikin tyypillisesti käyttämästä neljän iskun tahtilajista ja vapaamielisemmästä takapotkun painotuksesta, jossa painotetaan kunkin tahdin toista ja neljättä iskua. Blues musiikkityylin nimessä viittaa kappaleiden sanoituksiin ja melodioihin, jotka olivat usein alakuloisia, varsinkin musiikin kehittyessä toisen maailmansodan aikoina. Klassisessa R&B-musiikissa lauletaan päällekkäin useita lauluharmonioita. Ajan myötä musiikkityylin nimi lyheni helpommin käytettävään muotoon R&B.

Varhaisessa vaiheessa R&B-musiikkia levytettiin pääasiassa Los Angelesissa pienten levy-yhtiöiden toimesta. Näitä olivat muun muassa Modern, RPM ja Specialty. Vuonna 1947 turkkilaisen diplomaatin poika ja jazzin ystävä Ahmet Ertegun sekä musiikkiteollisuuden ammattilainen Herb Abramson perustivat Atlantic Recordsin, joka siirsi R&B-musiikin keskiön New York Cityyn. Vuonna 1953 he hankkivat levy-yhtiön toimintaan mukaan Jerry Wexlerin, jonka toiminta yhdessä Ertegunin kanssa vaikutti merkittävästi R&B-musiikin kehittymiseen.

Ikääntyminen ja uusi tuleminen

Atlantic hankki studiosoittajiksi jazz-muusikoita ja panosti erityisesti levytysten äänenlaatuun. Yhtiö toi yleisön tietoisuuteen eräitä R&B-musiikin suurimmista naispuolisista nimistä, kuten esimerkiksi Ruth Brownin ja LaVern Bakerin, joiden lisäksi he solmivat sopimuksen Ray Charlesin kanssa auttaen häntä löytämään oman suuntansa musiikissa, joka lopulta johti soulin kehittymiseen. Myös monet muut 1950-luvun levy-yhtiöt, kuten King Records Cincinnatissa, Chicagon Chess- ja Vee Jay -levymerkit sekä Texasin Duke/Peacock Records, olivat merkittävässä roolissa R&B-musiikin leviämisessä.

1950-luvun puoliväliin mennessä R&B merkitsi lähinnä afrikkalais-amerikkalaisten popmusiikkia, jota ei ollut erityisesti suunnattu teini-ikäisille, sillä samaan aikaan tuli tutuksi rock and rollina tunnettu musiikkityyli, jonka sanoitukset kertoivat usein ensirakkaudesta ja vanhempien ja lasten välisistä konflikteista, minkä lisäksi rockin lähestymistapa rytmiin ei ollut aivan yhtä hienovarainen. 1960-luvulla R&B alkoi ikääntyä kohdeyleisönsä myötä. Näin Chicagosta ja Memphisistä lähtöisin olevaa sähkökitaravetoista bluesia alettiin kutsua R&B:ksi. Yksi tärkeä suunnannäyttäjä R&B-musiikille oli Ike ja Tina Turnerin muodostama kokoonpano, joka auttoi nykyaikaistamaan musiikkityyliä.

Rhythm and blues sai uuden merkityksen, kun Beatlesin vanavedessä syntyneet yhtyeet alkoivat soittaa Chicagon bluesin ja afrikkalais-amerikkalaisen rock and rollin sekoitusta, mitä he kutsuivat myös nimellä rhythm and blues. Merkittävimpiä näistä yhtyeistä olivat Rolling Stones ja Who. Myös yhtyeet kuten Bluesbreakers ja Fleetwood Mac kutsuivat itseään blues-yhtyeiksi ja rhythm and bluesiksi itseään mainostivat muun muassa Animals, Them ja monet muut. Nykyään R&B-nimitys seuraa enemmän tätä perinnettä kuin alkuaikojen pioneereja.